Israelin murheenkryyni vapaaksi

Aina joskus totuus on tarua ihmeellisempää. Kaikkein ihmeellisimmästä päästä on Mordechai Vanunun tarina. Vanunu on se mies, joka paljasti koko maailmalle, että Israel oli kehittänyt ydinaseen. Tästä paljastuksesta hän on saanut maksaa kovan hinnan.

Vanunu kasvoi yksitoistalapsisessa marokkolaisessa juutalaisperheessä, joka muutti Israeliin 1963 hänen ollessaan yhdeksänvuotias. Israelin armeijan käytyään Vanunu meni töihin teknikoksi Dimonan ydintutkimuskeskukseen Negevin autiomaassa.

Dimonassa oli virallisen ja julkisen tutkimuskeskuksen lisäksi äärimmäisen salainen maanalainen laitos, jossa valmistettiin plutoniumia. Vanunu ymmärsi hiljalleen vuosien saatossa, että hänen työnsä Dimonassa oli osa ohjelmaa, jonka tarkoituksena oli valmistaa Israelille ydinpommeja.

Vanunu päätti lähteä Dimonasta, mutta ennen lähtöään hän otti laitoksesta valokuvia todistaakseen, mitä siellä oikein tehtiin. Vanunu matkusti Australiaan, jossa hän kertoi tietonsa anglikaanisen kirkon edustajille.

Brittiläinen Sunday Times kuuli Vanunusta ja lähetti toimittajansa Sydneyyn. Lehti kiinnostui Vanunun tiedoista ja lennätti tämän Englantiin.

Sunday Times tarkistutti Vanunun tiedot ja valokuvat brittiläisillä tiedemiehillä ja päätteli, että Vanunu tiesi mistä puhui. 5. lokakuuta 1986 Sunday Times julkaisi yhden lehtihistorian suurimmista skuupeista ("Revealed: The Secrets of Israel's Nuclear Arsenal"). Lehti paljasti, että pienestä Israelista oli kaikessa hiljaisuudessa tullut Britannian ja Ranskan veroinen ydinasevalta, jolla oli valmiina jopa kaksisataa ydinkärkeä.

Sunday Times tiesi leikkivänsä tulella valmistellessaan skuuppiaan. Se koetti suojella Vanunua, mutta turhaan. Israelin salainen palvelu Mossad oli saanut vihiä jo ennen lehden uutista, että Vanunu oli Englannissa ja lähetti naisagentin viettelemään Vanunun.

Yhdysvaltalaisena turistina esiintynyt Mossadin agentti Cindy törmäsi "sattumalta" Vanunuun Leicester Squarella Lontoossa. Kaunis vaaleaverikkö hurmasi Vanunun ja sai houkuteltua tämän matkustamaan kanssaan Roomaan 30. syyskuuta. Roomassa pariskunta meni Cindyn "sisaren asunnolle", jossa odottaneet Mossadin agentit löivät Vanunun tajuttomaksi, huumasivat tämän ja kuljettivat Panaman lipun alla kulkeneella rahtilaivalla Israeliin.

Vanunu tuomittiin salaisessa oikeudenkäynnissä valtionpetoksesta ja vakoilusta kahdeksaksitoista vuodeksi vankeuteen. Tarinan seuraava käänne on niin uskomaton, että sellaista ei keksisi edes hyvä elokuvan käsikirjoittaja.

Vanunu hoksasi, että läntinen lehdistö oli saattanut saada vihiä hänen oikeudenkäynnistään. Kun Vanunua lähdettiin viemään vankilasta oikeustaloon, hän kirjoitti kämmenpohjaansa: "Vanunu was hijacked in Rome 30/9/86, 2100. Came in Rome by BA504."

Vanunu onnistui näyttämään poliisiauton ikkunasta kämmentään valokuvaajille oikeustalon edessä juuri sen verran, että lehtivalokuvaajat saivat kuvan siitä. Näin maailma sai tietää, mitä Lontoossa kadonneelle Vanunulle oli tapahtunut. Tämän jälkeen Vanunua kuljetettiin vankilan ja oikeustalon väliä ikkunattomassa pakettiautossa.

Mutta miksi Israelin piti kuljettaa Vanunun Italiaan? Israelin silloinen pääministeri Shimon Peres ei ilmeisesti halunnut vaarantaa hyviä suhteitaan Britannian silloiseen pääministeriin Margaret Thatcheriin, ja siksi Vanunu houkuteltiin Italiaan ennen kidnappausta.

Ensimmäiset yksitoista ja puoli vuotta Vanunu virui Ashkelonin vankilan eristyssellissä. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International sanoi, että Vanunun kohtelu oli "julmaa ja epäinhimillistä".

Maaliskuussa 1998 Vanunu päästettiin muiden vankien joukkoon. Israelin oikeusministeriö sanoi, että eristyksen jatkaminen voisi aiheuttaa mielenterveydellisiä ongelmia. Vanunu ei saanut esimerkiksi käyttää puhelinta, ja hänen kirjeenvaihtoaan sensuroitiin loppuun saakka.

Vanunu vapautettiin huhtikuussa 2004.

Hannu Sokala

http://www.msnbc.com/news/wld/graphics/strategic_israel_dw.htm

http://www.nonviolence.org/vanunu/

Israel ei päästä Vanunua lähtemään (23.7.2004)

Vanunu haluaisi Ruotsiin (8.10.2004)

Vanunu pidätettiin uudelleen (11.11.2004)