Verkkotien etusivulle

 


  Hiljattain luettuja:

  • Kari Tyni: Hannu Aravirta – Leijonan osa
    Maan eturivin valmentajiin kuuluvan Aravirran uran huippuhetket ja pohjakosketukset hieman episodimaisena koosteena. Se jää yhä auki, miksi Suomi hävisi kotikisoissaan 2003 Tre Kronorille? Eikä siihen kai mitään selitystä olekaan – onneksi kaikkea ei voi peleissä ottaa haltuun ja selittää. Eihän peleissä muuten mitään järkeä olisikaan.
  • Jukka Suutari: Sami Helenius – Seitsemäs puolustaja
    Uskomaton kurkistus jääkiekon sisään. Suomen ainoan NHL-tappelijan kursailematon ja hyvin kirjoitettu kertomus siitä pohjoisamerikkalaisen jääkiekon toisesta puolesta.
  • Henning Mankell: Ennen routaa
    Komisario Kurt Wallander saa avukseen Linda-tyttären. Vahdinvaihto sujuu tutulla Mankell-tyylillä.
  • Michael Dibdin: Thanksgiving
    Huima tarina, hyvää dialogia.
  • Jarkko Sipilä: Kosketuslaukaus
    Kirjoittamisen ammattilaisen (MTV3:n toimittaja) dekkarista näkee, että kirjoittaja tuntee rikostutkintaa ja poliisin työtä. Silti tarina ei huku.
  • Matti Rönkä: Tappajan näkönen mies
    Kirjoittamisen ammattilaisen (Ylen toimittaja) dekkari etenee jouhevasti ja kiinnostavasti.
  • John LeCarre: Uskollinen puutarhuri
    LeCarret ovat usein aika puisevia, mutta tämä ei ole jahkailua pahimmasta päästä.
  • Staffan Bruun: Kiinalainen ruletti
    Mukava yllätys! Bruun loihtii hauskan tarinan, jossa käsitellään myös tärkeitä asioita: urheilun etiikkaa ja eläinten oikeuksia. Hyvä kotimainen.
  • D. W. Buffa: Viimeinen tahto
    Kohtuullinen oikeussalidraama.
  • Donna Leon: Ylimpiä ystäviä
    Uuden Guido Brunettin seikkailun saaminen on aina pienen juhlan aihe.
  • Henning Mankell: Palomuuri, Pyramidi ja Tanssinopettajan paluu
    Luin putkeen loput vielä lukematta jääneistä Mankelleista. Mukava putki, suosittelen. Vaikka Mankellin juonenkuljettelu on välillä vähän hidasta, kaverilla on sen verran perustavanlaatuista kirjoittajanlahjaa, että näihin ei kyllästy.
  • Michael Moore: Tyhmät valkoiset miehet
    Moore tykittää uskomatonta tekstiä Amerikan Yhdysvalloista. Kaikenlaisen jeesmiesten yleispokkuroinnin ja ajattelemattomuuden keskellä Mooren vihainen ja välittävä asenne on kuin virkistävä tuulahdus. Suomalaista laitosta vaivaa hieman kiireen maku.
  • Henning Mankell: Viides nainen
    Mankellin ystadilaisetsivän Kurt Wallanderin sukellus kiiltokuvien ja pintojen toiselle puolelle. Suomennos (Laura Jänisniemi) on niin hyvä, että ei haittaa mitään, vaikka tätä ei pystykään lukemaan alkukielellä. Tunnelmaan ja tilanteisiin pääsee käännöksessäkin.
  • Magnus Mills: Ei mitään uutta idän pikajunasta
    Hitaasti nautittavaksi mustaksi huumoriksi nouseva tarina kaverista, joka joutuu pikkukylän asukkaiden pompoteltavaksi.
  • Karin Fossum: Älä katso taaksesi
    Kohtuukiinnostavaa norjalaista dekkarointia. Tapahtumia vähemmän kuin amerikkalaisissa vastaavissa, mutta arkista pohdintaa sitä enemmän.
  • Stephen Fry: Paperweight
    Yleensä mikään ei ole niin tylsää kuin kolumnistin kolumnit kirjaksi koottuna. Tässä on kuitenkin poikkeus sääntöön. Fryn tekstit ovat niin erilaisia, värikkäitä ja älykkäitä, että niitä lukee todella mielikseen. Miksei meillä täällä Suomessa ole tällaisia kirjoittajia?
  • Leo Tolstoi: Sota ja Rauha
    Niin se vaan on, että tämäkin klassikko oli jäänyt aiemmin lukematta. Hölmöä sinänsä: teksti imi mukaan, ja sodan ja rakkauden kysymykset näyttävät edelleen olevan ihan samat kuin 1800-luvulla. Suosittelen kaikille tämän tiiliskiven lukemista. Oli erittäin hauskaa viettää muutama viikko (!) yhden ja saman kirjan kanssa.
  • Ilkka Remes: Ruttokellot
    Ensimmäinen Remes, johon tutustuin. Kulki ihan mukavasti.
  • Stephen Fry: Moab is My Washpot
    Frysta on tullut suuri suosikkini. Kaverin mielikuvitus on mieletön, ja sanankäytössään hän on aivan huippu. Tässä kirjassa Fry muistelee kahtakymmentä ensimmäistä elinvuottaan ja tekee sen äärettömän hauskasti mutta silti rehellisen oloisesti. Fryn kirjat The Hippopotamus, Making History ja Stars' Tennis Balls ovat myös ehdottomasti suositeltavia.
  • Donna Leon: Kuolema oopperassa
    Luin ensimmäisen kirjan Guido Brunettin poliisitutkimuksista vasta viiden myöhemmän jälkeen. Suosittelen tätä sarjaa lämpimästi kaikille niille, jotka haluavat lukea konstailematonta poliisidekkaria. Lisäbonuksena tarkka, hauska ja oivaltava Italian-kuvaus.
  • Henning Mankell: Valkoinen naarasleijona
    Yksi Kurt Wallander -sarjan parhaista. Ruotsalaisten rikollisten lisäksi Wallander joutuu nyt osallistumaan Etelä-Afrikan kieroutuneeseen tilanteeseen. Mankell ei säästele sanojaan, mutta hoppuilevakin lukija pysyy hänen otteessaan.
  • Michael Moore: Adventures in a TV Nation
    Hillitön tosikertomus yhdysvaltalaisesta tv-sarjasta, jossa totuutta varsinkin suuryritysten toiminnasta alettiin kertoa huumorin keinoin. Selvää on se, että rahapiirit eivät kauaa menoa katsoneet. Ihme on se, että sarjaa tehtiin kuitenkin seitsemäntoista jakson verran. Kannattaa lukea, jos haluaa aavistuksen siitä, millainen televisiokin voisi olla.