Ystävämme

Tämä artikkeli on päivitetty versio syksyllä 2005 ilmestyneestä johdannosta
Raymond & Lorna Coppingerin kirjassa Koira? Ihmisen paras ystävä biologin näkökulmasta.
Kirjan on kustantanut Sanasilta Oy (http://www.sanasilta.fi).

Niitä on neljäsataa miljoonaa. Tiedämme niistä hyvin vähän, vaikka sanomme, että ne ovat parhaita ystäviämme. Emme tiedä edes sitä, mistä ne ovat tulleet.

Koiria jalostetaan ja koulutetaan, ja niitä käytetään niin työssä kuin lemmikkeinä ilman tietoa niiden alkuperästä ja kehityksestä. Perinteisen selityksen mukaan mesoliittisen kivikauden ajan ihminen on kesyttänyt koiran sudesta. Kukaan ei kuitenkaan ole pystynyt selvittämään, miten alkukantainen ihminen olisi kyennyt järjestelmällisesti pyydystämään ja risteyttämään juuri niitä susia, joiden jälkeläisistä tulisi mahdollisimman kesyjä. Susiselitys on kuitenkin pysynyt, ja sillä on ollut suuria vaikutuksia muun muassa siihen, miten olemme kouluttaneet koiriamme. Yhdysvaltalainen biologi Raymond Coppinger on uskaltanut käydä susiteorian kimppuun. Hänen mukaansa sudet ovat toki koiran taustalla, mutta ihminen ei kesyttänyt sutta, vaan susi kesytti itse itsensä.

Coppingerin teoksen Dogs - A Startling New Understanding of Canine Origin,
Behavior & Evolution (Scribner 2001) mukaan olosuhteet koiran synnylle alkoivat
kehittyä noin 15 000 vuotta sitten, viimeisimmän jääkauden jälkeen. Silloin
ihmiset alkoivat ensi kerran kerääntyä pysyviin asumuksiin. Pysyvät asuinsijat
merkitsivät myös tunkioiden syntyä kylien liepeille.
Susista pelottomimmat huomasivat, että tunkioilta löytyi vaivattomasti ruokaa –
kunhan vain susi oppi voittamaan luontaisen ihmisen-pelkonsa. Coppinger sanoo,
että koiran synnytti kyky syödä ihmisen läheisyydessä.
Coppingerin mukaan tällaiset kyläkoirat ovat "puuttuva rengas" suden ja koiran
välissä. Nykyisinkin suurin osa maapallon koirista on kyläkoiria – ei
lähinnä teollisuusmaissa yleistyneitä rotukoiria.

Ajatuskululla on mullistavia seurauksia muun muassa koirankasvatukseen ja
-koulutukseen: Kyläkoirat hakeutuvat omaehtoisesti tekemisiin ihmisten kanssa,
eikä niitä tarvitse siihen pakottaa. Kyläkoirat eivät myölskään elä isoissa
laumoissa, eikä niillä ole sisäänrakennettua ja jyrkkää tarvetta
laumahierarkiaan.
Koira ei myöskään ole rappeutunut susi. Päinvastoin: monet koirarodut ovat
omissa tehtävissään paljon susia kyvykkäämpiä: Englanninvinttikoirat ovat
paljon sutta nopeampia, ja huskyt pystyvät juoksemaan sutta
pidempään. Vihikoirat taas ovat sitkeitä ja tarkkoja jäljestäjiä.
Coppinger painottaa, että koira ei ole kesy susi. Olipa susi kesytetty kuinka
hyvin tahansa, sen pennut eivät ole geneettisesti kesyjä. Koiran saamat pennut
sen sijaan ovat aina kesyjä eli ne eivät pyri luontaisesti väistämään ihmistä
vaan päinvastoin suuntautuvat kohti ihmistä.

Raymond Coppinger ei ole ensimmäinen, joka on kyseenalaistanut suoraviivaisen
sudesta koiraksi -mallin. Hän on kertonut saaneensa vaikutteita muiden muassa
Frederick Zeunerin, Alan Beckin, Luigi Boitanin ja Dmitri Beljajevin
kirjoituksista.
Vaikka Coppinger on tuonut tieteelliseen koirakeskusteluun koko joukon uusia
ajatuksia ja uudenlaisia tulkintoja, hänen ehkä tärkeimmät huomionsa saattavat
koskea ihmisen jokapäiväistä elämää koirien kanssa.
Coppinger on tarjonnut käytännön koiraharrastajalle paljon pureksittavaa
muistuttaessaan, miten tärkeitä ensimmäiset viikot koiran kehitykselle ovat.
Aivosolujen väliset yhteydet rakentuvat ensimmäisten viikkojen aikana, eikä
koira hevin pysty näiden viikkojen jälkeen oppimaan sellaisia asioita, joihin
se ei ole pienenä pentuna lainkaan törmännyt. Coppinger muun muassa kehottaa
kaikkia lemmikkikoiran ostajia tarkistamaan, että pentu on saanut olla
tekemisissä ihmisten kanssa kriittisten ensimmäisten viikkojen aikana.

Teoria kyläkoirista tarkoittaa, että ihmisen ei tarvitse nujertaa koiraansa
pystyäkseen kouluttamaan sitä. Väkivaltaista johtajuutta korostavan koulukunnan
vastustajat ovat saaneet Coppingerista tukevan selkänojan pehmeämmälle
koirankoulutukselle.
Coppinger suhtautuu myös melkoisen jyrkästi koirarotuihin. Hänestä rodut ovat
rotujärjestöjen keinotekoisia luomuksia, joiden taustalla ovat ihmisten
rahanhimo ja ylpeys.
Coppingerin mukaan ahtaat rotumääritykset johtavat geneettiseen umpikujaan, joka tekee koirista sairaita. Mitä useammin yksiä ja samoja näyttelyvoittajia
käytetään jalostukseen, sitä ahtaammaksi käy tuon rodun yhteinen geenipankki.
Ulkonäkövaatimusten sijaan hän jalostaisi koiria sen mukaan, mitä koirat
osaavat tehdä ja miten terveitä ne ovat.

Teksti Hannu Sokala.

Takaisin etusivulle