Coppinger: Koira ei laumaeläin

Suomessa vieraileva yhdysvaltalainen koiratutkija Raymond Coppinger sanoo, että ihmisen ei pidä yrittää luoda laumaa koiriensa kanssa.

"Eiväthän ihmiset muodosta laumaa myöskään lastensa kanssa!" Coppinger perusteli perjantaina Helsingissä.

Coppingerin mukaan on erittäin harvinaista, että koirat muodostaisivat keskenään laumoja, joissa on selvä arvohierarkia. Erilaisia ryhmiä voi syntyä, mutta varsinaisia laumoja ei.

Eturivin koiratutkijoihin kuuluva professori Coppinger sanoi, että koirilta puuttuu susille ominainen kehitysvaihe, jossa laumakäyttäytyminen syntyy.

Coppingerin mukaan sudet noudattavat tarkemmin laumahierarkiaa kuin koirat. Hän huomautti kuitenkin, että käsitys susilaumojen tiukasta hierarkiasta on perustunut vangittujen susien tarkkailuun; vapaana eläviä susia tutkittaessa yhtä selvää hierarkiaa ei ole havaittu.

Koska koira ei ole laumahierarkiaa tarvitseva eläin, koiran koulutuksessa ei myöskään pitäisi keskittyä johtajuuden osoittamiseen ja koiran nujertamiseen. Koira hakeutuu omasta halustaan yhteistyöhön ihmisen kanssa, ja sen alistaminen on turhaa.

"Koiran koulutus on leikkimistä", Coppinger sanoi.

Koirarodut umpikujassa

Raymond Coppinger kirjoitti neljä vuotta sitten vaimonsa Lornan kanssa kirjan Dogs: A Startling New Understanding of Canine Origin, Behavior and Evolution. Yksi kirjan pääteemoista on pattitilanne, johon koiranjalostus on johtanut.

Coppinger sanoi Helsingissä, että kaikki koirarodut ovat umpikujassa: liian kapea geenivaranto ja sisäsiittoisuus tekevät roduista ennen pitkää sairaita. Hän huomautti, että maailman neljästäsadasta miljoonasta koirasta vain pieni vähemmistö on rotukoiria.

Koirarodut ovat tyypillisesti muutaman kymmenen vuoden ikäisiä. Coppinger arvioi, että rodut voivat selvitä korkeintaan sata vuotta.

Coppinger havainnollisti perinnöllisen umpikujan ajatusta laskuesimerkillä: jos otetaan viisisataa sellaista uroskoiraa, jotka eivät ole ollenkaan sukua keskenään, ja suljetaan rotu, menee vain kaksitoista sukupolvea, kunnes joukossa alkaa väistämättä tapahtua sisäsiitosta.

Esimerkki on sitä paitsi liioittelua. Viidensadan toisilleen täysin vieraan uroksen löytäminen on käytännössä mahdotonta, eivätkä ihmiset kuitenkaan haluaisi käyttää tasaisesti uroksia. Näyttelyissä menestyneitä koiria halutaan käyttää jalostukseen, koska ihmiset ajattelevat tuottavansa näin mahdollisimman "täydellisiä" jälkeläisiä. Mitä enemmän samoja yksilöitä käytetään jalostukseen, sitä ahtaammaksi geenipankki käy.

"Ihmisten kohdalla eugeniikka (rodunjalostus) on jo unohdettu, ja sen takia on käyty jopa sotia. Koirien kohdalla sitä kuitenkin harjoitetaan edelleen", Coppinger ihmetteli.

"Minusta esimerkiksi englanninbuldoggien kasvattaminen on hirveää. Ne ovat tuomittuja elämään kivussa koko elämänsä."

Palveluskoirien kova elämä

Raymond Coppinger arvosteli myös tapaa, jolla palveluskoiria saatetaan kasvattaa, kouluttaa ja käyttää. Hän sanoi, että sokeaa henkilöä auttava opaskoira synnyttää monissa ihmisissä hyvin myönteisiä mielleyhtymiä, mutta mukavan näyn takana on myös kielteisiä seikkoja. Vain pieni osa opaskoirista selviää kovasta koulutuksesta. Coppinger kysyikin, mitä niille koirayksilöille tapahtuu, jotka eivät selviä koulutuksesta.

Hän huomautti myös, että opaskoiran – kuten joidenkin muidenkin palveluskoirien – elämä on hyvin vaativaa ja stressaavaa. Hyvänä uutisena Coppinger kertoi, että Englannissa opaskoirille on alettu vaatia pakollisia vapaapäiviä.

Coppingerilta kysyttiin perjantain tiedotustilaisuudessa muun muassa, millainen on onnellinen koira. Voiko koira elää onnellisena ihmisen kanssa?

"Minulla ei ole aavistustakaan", hän vastasi ensin, mutta jatkoi: "Riippuu siitä, miten koira kasvatetaan ja millaisessa ympäristössä se viettää ensimmäiset viikkonsa. Pelkkien lampaiden kanssa kasvanut koira on todennäköisemmin onnellisempi lampaiden kuin muiden koirien kanssa. Onnellisuutta on se, että saa olla sellaisessa ympäristössä, jossa kasvoi."

Teksti Hannu Sokala, 23.9. 2005 (sposti: etunimi.sukunimi@verkkotie.fi)